Yksin asumisen plus ja miinus
Olen tosi huono kirjoittamaan tunteistani ja ajatuksistani. Pahoitteluni.
Olen huomannut tässä neljän vuoden aikana kuinka yksin asuminen on yksinäistä. Mulla henkilökohtasesti täytyy olla jatkuvasta televisio, tietokone, tabletti tai puhelin päällä, koska musta on kamalaa kun tulee sellanen hiljanen hetki eikä kuullu mitään ääniä! Olisi joskus kivaa kun olis seuraa. Toisaalta tarvitsen paljon myös omaa rauhaa. Jos asuisi jonkun kanssa pitäisi kokoajan ottaa huomioon toinen ihminen ja hänen tarpeet ja tunteet.
Sillon kun asuin asuntolassa täällä "iki-ihanassa" Jämsässä ajattelin aluksi että "Jumalauta minä kenenkään kanssa rupee mitään vessaa ja suihkuu ja varsinkaan huonetta jakamaan." Tämä käsitys tosin muuttui positiivisesti, kun joudun vaihtamaan asuntola asuntoa ja pääsin kahden ihanan ihmisen kaveriksi asumaan, eri aikaan siis. Kaikki ilot ja surut oli helppo jakaa toisen ihmisen kanssa. Silti kaikesta huolimatta voi olla, että en olisi jaksanut niin hyvin jos viikonloppusin ei olisi pitänyt mennä kotiin.
Opiskelijana olen tottunut elämään pienillä ruoka annoksilla, koska rahaa ei ole ollu. Opiskelijan yksin asuminen voi olla helvettiä, kun oikeesti tajuaa että jääkaapissa on vain valo. Sun on vaan pakko pärjätä.
En sitten tiedä jos joskus miehen löydän. Luulen että olisi mulle tosi vaikea ajatelle asuvansa jonkun kanssa ja kattomaan toisen naamaa 24/7. Asenne: Kiva kun kävit mutta vielä kivempi kun lähet!
Toivon että tämäkin ennakko luulo muuttuu.
Haluan jakaa tämän biisin: Icona Pop - Girlfriend
http://www.youtube.com/watch?v=-5_5s5jCYUg
Tykkään olla yksin, tarvitsen omaa rauhaa. Mutta toisaalta taas yksinäinen ihminen joka kaipaa seuraa.
