Pääsiäisenä kävin kaverin kaa kahella keikalla Jussi Selo & Nefernefernefer ja Negative.
Kaveri tuli kolmen aikaan junalla Tampereelle perjantaina mun luokse. Siinä sitten hengattiin vaan mun luona ja odotettiin Nefereiden keikkaa. Suuntana siis Hullu poro! Koskaan ei oltu kumpikaan käyty siellä ja oltiin vähän hukassa. Narikassa mies ei ollu ottanu selvää asioista koska sano että mulla ei riitä ikä Hulluun poroon ja keikkahan oli K20 ja ikää kyllä oli. Normaalisti ikäraja taitaa olla K24. Kiitos mun ihanan kaverin joka selvitti tilanteen ja päästiin molemmat sisään. Siinä sitten vähän aikaa istuttiin ja mentiin sitten lavan eteen.
Mun oli pakko ottaa kenkäni pois kun en pystyny seisoo niillä korkokengillä.
Eturivi - paras rivi ofcourse :)
Jussi kivasti siinä ennen keikkaa sano meille, että ei sitten kaadeta niitä sen juomia siitä lavalta. Kuinkas siinä sitten kävikään! Herra itse just ennen keikan loppu kaatto ne juomat meidän päälle! Kengät jotka olin ottanu pois jalasta oli ihan märkänä siinä lattialla, samaten sukat ja housut kastu. Kaverilta meni sen pitkähinanen ja laukku, mutta onneks laukku oli nahkaa niin ei ollu mitään hätää. Kosteet paikat siis Neferien keikalla! ;)
Kiroan muuten kaikki pyhäpäivät! Ei pääse illalla/yöllä ikinä pois keskustasta kun bussit ei kulje 24 jälkeen.
With Jussi
Lauantai oli sitten välipäivä jollon tehtii pizzaa ja värjäsin kaverin hiukset. Ihan perus hengailua mun luona.
Sunnuntaina koitti sitten päivä jota olin kauhulla odottanu jo etukäteen eli Negativen keikka.
Koko päivän sitten sanoin että "Mä en selvii tästä, mä kuolen!"
Pakko oli siis ottaa pari rohkasevaa ennen keikkaa. Keikka oli siis taas Hullussa porossa, johon tällä kertaa selvittiin ihan ilman ongelmia. Siinä toisessa rivissä tällä kertaa seistiin pari tuntia ja odotettiin että keikka alkais. Mua sattu kokoajan ja sanoinkin kaverille pari kertaa että nyt vielä keretään lähtee pois.
Keikka oli oikeesti yks elämäni yks pahimpia kokemuksia ikinä.
Mikään ei tuntunu enää hyvälle tai samalla miltä se tuntu sillon kun kaikki oli vielä hyvin. Larryn lähtö jätti muhun jälkensä ja se oikeesti sattuu! Kaikki ketkä tuntee mut tajuaa kyllä. Sitä on vaikee selittää niille jotka ei oo koskaan fanittanu mitään bändiä koko sydämestään ja ollu sulle koko elämä ja pakotie kaikesta.
Kun The Moment Of Our Love rupes soimaan sanoin "EI!" ja samantien jalat petti alta ihan totaalisesti ja rupesin itkee ihan hulluna kun sattu niin paljon. Oisin voinu oikeesti juosta siitä tilanteesta pois! Ei se vaan oo normaalia kun ihmiseen sattuu. Muuten keikka meni ihan ok olosuhteisiin nähden.
Suurin tunnustukseni oli se että ihastuin Hatan hymyyn, voi että ^^<3 Siis minä joka kirosi Hatan johonkin alimpaa helvettiin!
Kiitos kaverille seurasta ja kaikesta muustakin! Kiitos myös Jonnelle ruususta jonka sain keikan jälkeen :)
