perjantai 27. huhtikuuta 2012

Runoutta(ko)

 Olin vähän surullinen ja sitten halusin pukea sen tunteen sanoiks niin tossa se nyt on:


Voisinpa kerrankin olla, se tyttö
josta oltais ylpee
 
Mun ajatuksia on välillä vaikee tajuu
ei tää kaikki oo siks että haluisin et sattuu

Kun mikään ei tunnu miltään
niin miks et anna mun mennä vaan

Oon koittanu muuttuu, mut tajusin
tällänen mä oikeesti oon


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti